4. Aluevaalit ja sote-uudistus: Remontoitavaa riittää, mutta "Eteenpäin sanoi mummo lumessa!"
REMONTOITAVAA RIITTÄÄ!
Sote-uudistus käynnistyi tarpeesta parantaa perusterveydenhuollon toimintaedellytyksiä. Lääkäreiden ja hoitajien ammattitaidottomuudesta ei ole ollut kyse koskaan. Osaavia ammattilaisia on julkisella sektorilla, yksityisissä lääkärikeskuksissa ja terveysalan järjestöissä. Kyse on rakenteista, jotka edellyttävät uudistamista.
VARHAN VANHUSPALVELUIDEN KEHITTÄMISELLÄ ON KIIRE
- artikkeli julkaistu Turun Sanomissa 29.1.24
Sote-uudistus käynnistyi tarpeesta parantaa perusterveydenhuollon toimintaedellytyksiä. Ikäihmisten hoito- ja hoivapalvelut ovat osa perusterveydenhuoltoa.
Tällä hetkellä moni ikäihminen on hoidon ja hoivan tarpeessa. Väestöennusteen mukaan yli 75-vuotiaiden osuus jatkaa kasvuaan vuoteen 2040 asti, joten Varhan vanhuspalveluiden kehittämisellä on kiire.
Me emme ole vielä ikäihmistenkään hoidossa täysimääräisesti hyödyntäneet terveysteknologian mahdollisuuksia. Varttuneemmassa väestössä on monia, joille esim. nettiajanvarauksen ja etävastaanoton hyödyntäminen ei tuota vaikeuksia. Ajatuspaja Toivon syksyllä 2024 teettämän kyselyn mukaan 49 prosenttia yli 70-vuotiasista olisi valmis käyttämään digitaalisia palveluita nykyistä enemmän.
Mutta näin ei ole kaikkien kohdalla, puhutaan digisyrjäytymisestä. Teknologia ei saa olla esteenä hoitoon pääsylle tai hoidon toteuttamiselle. Ja jo potilaslainkin perusteella hoitoa tulee suunnitella ja toteuttaa yhteisymmärryksessä potilaan/asiakkaan kanssa. Terveysteknologia on tätä päivää, mutta inhimillistä hoitoa ja hoivaa se ei täysimääräisesti koskaan korvaa.
Ikäihmisten hoito on oma erikoisalansa, ja on hienoa, että geriatria kiinnostaa niin erikoistuvia lääkäreitä kuin alalle hakeutuvia sairaanhoitajia ja lähihoitajia. Mutta tarpeellista olisi pohtia, että tarvitaanko kaikkeen hoivaan ja huolenpitoon useamman vuoden koulutusta? Lääketieteelliset kysymykset toki edellyttävät geriatrian erityisosaamista, mutta voisivatko esim. hoitoapulaiset avustaa ruokailussa, pukemisessa ja ulkoiluttamisessa? Tässä toivoisin ammattijärjestöjen vastaan tuloa. Meillä on jo nyt liian vähän tekeviä käsiä, ja siksi koulutussisältöjen uudelleen tarkasteluun olisi aihetta. Myös työperäistä maahanmuuttoa tarvitaan lisää.
Kentältä on kantautunut huolta siitä, että osalla maahanmuuttajataustaisilla työntekijöillä suomen kielen taidossa on parannettavaa. Henkilökuntaa on rajoitetusti, ja esim. vanhusten hoidossa lähi- ja sairaanhoitajat kuormittuvat, kun he perehdyttämisen lisäksi toimivat uusien tulokkaiden suomen kielen opettajina. Maahanmuuttajien kotouttaminen kieliopintoineen on vuoden 2025 alusta lähtien kuntien vastuulla. Katse siis kuntaan, koska kieliopetusta tarvitaan selvästi aiempaa enemmän ennen töiden aloittamista jo potilasturvallisuudenkin näkökulmasta.
Kun kotona asuminen ei enää onnistu tai kotihoidon tuki ei riitä, on ymmärrettävää, että ikäihmiset toivovat ympärivuorokautista hoitopaikkaa läheltä omaisiaan. Se on myös Varhan tavoite ja periaate. Yksinäisiä vanhuksia on jo nyt aivan liikaa. Tarve tehostettuun hoitoon voi tulla hyvinkin yllättäen, ja jos ja kun Varhan ns. oma tuotanto ei riitä, voidaan palveluita ostaa yksityisiltä vanhuspalvelutuottajilta niin, että asumispalveluyksikkö mahdollisuuksien mukaan järjestetään läheltä ikäihmisen omaa elinpiiriä.
Asuu ikäihminen sitten kotonaan tai palvelutalossa on järjestöillä tarjota heille moninaisia tuki- ja virikepalveluita. On neuvontaa ja ohjausta, ystävätoimintaa, harrastepiirejä ja digilaitteiden käytön opastusta. Kuntien ja hyvinvointialueiden henkilöstön tulisikin aktiivisemmin ohjata ikäihmisiä palvelujen piiriin, sillä terveydenedistäminen on kirjattu molempien tahojen - kuntien ja hyvinvointialueiden - velvoitteisiin.
Hoivaa tarvitseva ikäihminen asuu kunnassa, terveyspalvelut tuottaa hyvinvointialue ja järjestöt tarjoavat moninaisia tuki- ja virikepalveluita. Ei eriytymistä vaan jatkossa tiiviimpää yhteistoimintaa kuntien, hyvinvointialueen ja järjestöjen kesken!
Anne Heikkinen, TtT, YTM
